Ruotsin Voittaja & Euroopan Voittaja

Torstaina 3.9.2026 koitti vihdoin päivä jolloin kauan suunniteltu ja odottamamme reissu Tukholmaan olisi edessä. Todellisuudessa lähdimme liikkelle jo keskiviikon puolella kohti Naantalin satamaa, uni ei tullut ja kaikki oli pakattu, talo putipuhdas ja koiranhoitajat pohjustettu viikonloppuun. Torkuttiin portterin penkeillä asentoja vaihdellen ja 5.30 aukesi ensimmäinen huoltoasema josta saatiin murua rinnan alle. 

Satamassa oltiin arvatenkin ajoissa muutaman muun koirahullun kanssa ja koirien ulkoilutukseen riitti hyvin aikaa. Check iniin ajeltiin pötkössä, ilma oli aurinkoinen ja lähes tyyni. Finnlinesin laivassa oli paljon kaltaisiamme koiraihmisiä ja paljon harvinaisemman rodun edustajia, mikä tietysti on minun näkövinkkelistäni hyvin mielenkiintoista. Koirat jätettiin autokannelle ja niitä saatiin käydä useampaan otteeseen katsomassa matkan aikana, loistavaa palvelua! Päätimme ottaa nokkaunet ennen buffaan siirtymistä, mutta joku polonen eroahdistuksesta kärsivä koira sattui meidän naapurihyttiin ja teki äänensä kuuluvaksi. Vatsat täyteen syötyämme siirryttiin päiväunille mahan viereen maate. Koirat matkustivat hiljaa ja vaikuttivat rauhallisilta, kolmelle neljästä tämä oli neitsytmatka. Arvelimme että auto on niille tutumpi paikka kuin ahtaat käytävät ja pikkuruinen hytti, uskon ratkaisun olleen oikea. Matkassamme olivat siis Päre, Hellu, Lyyli ja Etta.

Kapellsäriin saavuttiin alkuillasta ja siitä matka jatkui vielä reilun tunnin verran kohti Tukholmaa. Kartturi eksytti joukkueen kertaalleen aivan Tukholman ydinkeskustaan mutta onneksi ammattikuski selvitti reitin tiukassakin paikassa. Majoituksemme sijaitsi Älvsjössä kaupungin laidalla, kerrostalomiljöössä. Huone oli aika pieni ja todella lämmin, joten taas koirien oli parempi nukkua autoissa. Tein lähtöä iltalenkille Lyylin kanssa ja matkaseurueemme Lieksan vahvistukset; Tanja, Jari ja Veikka saapuivat laumansa kanssa samaan majoitukseen. Nopeat tervehdykset ja matka jatkui, eikä aikaakaan kun ensimmäisessä puistossa ruokaili kesy kaurispukki, aivan asutuksen keskellä! Siinä sitä katulamppujen valaistuksessa Lyylin kanssa ihmeteltiin, kuin myös useita kissoja ja citykaneja illan aikana. Tehtiin joukkueen kanssa nopea suunnitelma aamun aikatauluista ja eikun unten maille. 

4.9. Perjantai Swedish Winner Show

Liikkeelle lähdettiin jo kuuden jäljestä, matkaa ei ollut kuin alle 5km Stockholmässaniin, mutta tiedotteessa varoiteltiin rajallisista parkkipaikoista, siihen yhdistettynä Tukholman ruuhkat perjantaipäivänä ja meillä jämtit kehässä ensimmäisenä klo 9 ensikertalaisten kanssa. Jätettiin autot melko kauas ulkoparkkiin ja olihan se melkoinen show roudata neljä koiraa kaikkine romuineen puolen kilometriä näyttelypaikalle. Lisäksi jonot olivat usean sata metriä pitkät ulkona ennen ovien avautumista. Siinä kerkesi koira jos toinenkin tehdä tarpeensa, ja tulipa useammalle ulkomaalaiselle esiteltyä lapinporokoiraakin. Halliin päästyämme Etta oli sitä mieltä että tällaisilla lattioilla ei voi kävellä, onneksi kaverit kuitenkin näyttivät mallia ja siitäkin selvittiin. Leiri saatiin pystyyn jämtikehän laidalle ja siinä kohtaa hiki kaatui jo päälle, hallissa oli todella kuuma. Kuitenkin aikaa jäi hyvin tutustuttaa koirat alueeseen, etsiä vessat, kahvilat ja ulkoilutuspaikat. 

Sonny Ström arvosteli jämtit Ruotsista. Kaikkiaan koiria vain 14, rodun kotimaassa ja suurin osa meistäkin Norjasta ja Suomesta. Juniorinarttuja oli kolme ja Etta keskimmäisenä. Sijoitus oli ERI3, ilman suurempia moitteita, perustelut jäivät meille avoimiksi. Mielestäni koirat olivat tasaisia ja periaatteessa ne olisi voinut sijoittaa mitenpäin vain. Valtavan ylpeä olin Etan esiintymiseen, ottaen huomioon aamun jännittämiset lattioilla. Aivan kelpo startti hallinäyttelyille siis.

Porokoiria odoteltiin pitkä tovi, rodun arvosteli Carin Åkesson Ruotsista. Hänellä oli hyvin suora linja hännänkannosta, joka ei saanut olla korkea. Sitä mukaa arvosana tippui mitä enemmän häntä nousi. Päre oli kuitenkin hyvin paljon hänen mieleensä ja sanoi arvostelleensa porokoiria jo vuodesta -92 ja nähneensä niitä paljon. Tämän päivän veteraanit edustivat sitä tyyppiä mitä hän porokoirassa haki. Päre tienasi tililleen siis Ruotsin Voittaja 2026 ja Ruotsin Veteraani Voittaja 2026- tittelit, sekä uutena käyttöön otetun VET-SERTin ja VET-CACIBin. Lopulta vielä VSP ja VSP-veteraani.

Seuraavaksi vuorossa oli Lyyli, joka arvatenkin näytti melko vaatimattomalta vetsku-uroksen jälkeen. Arvostelu oli kuitenkin lupaava mutta tuomari sanoi koiran tarvitsevan vielä kaikkea lisää, eipä se karvakaan ehtinyt tähän näyttelyyn kasvaa. Tuloksena siis JUN EH1. 

Hellu esiintyi valioluokassa viimeisenä, neljäntenä. Kengurubensaa oli tänään suonissa, enkä meinannut millään saada neitiä hallintaan, häntäkin lipui innostuksesta kohti taivasta. Kaiken muun lisäksi aikasemmin viikolla pesussa villoista putosi puolet, joten aivan parhaassa näyttelykunnossa ei oltu liikenteessä. Tuloksena VAL ERI3, SA jäi saamatta hännän vuoksi. ROP-kehän jälkeen kamat kantoon ja hotellille valmistautumaan pääpäivään...

5.9. Lauantai European Dog Show

Motivaatio oli jotenkin vähissä huonosti nukuttujen öiden, kaiken jännittämisen, jatkuvan kiireen ja lihaskipujen vuoksi. Liikkeelle lähdettiin hieman myöhemmin ja sisääntulo menikin paljon jouhevammin ilman jonottamisia. Stressin teki aikataulutus, ei ollut varmuutta menisivätkö molempien rotujen kehät päällekkäin. Niinpä jämtit roudattiin halliin B ja porokoirat halliin A, molempiin jäätiin päivystämään. Koiria oli tuhat enemmän kuin perjantaina, mutta silti halleissa oli hyvin tilaa. Koirat vaikuttivat pirteiltä ja levänneiltä. Porokoirat alkoivat ensin, samat 12 koiraa kuin edellisenä päivänä, nyt meillä tuomarina kotimaasta itsellenikin uusi tuttavuus Satu Ylä-Mononen. Kauttaaltaan kaikkien koirien tulokset paranivat pykälällä ja tittelit jaettiin myös junioriluokkaan ja valioluokkaan. Päre oli aivan liekeissä. Arvostelu oli moitteeton ja Päre voitti myös urokset. Titteli taskuun nimikkeellä Euroopan Veteraanivoittaja 2026.

Lyyli oli myös skarpimpi kehässä. Esiintyi hyvin kauniisti. Iloiseksi yllätykseksi tuomari palkitsi erinomaisella ja SA:lla, joten ainoana luokassaan Lyyli tienasi itselleen Euroopan Juniorivoittaja 2026- tittelin. Kyllähän se pisti suun hymyyn. Hellun kanssa meinasin myöhästyä kehästä kun jäin leijumaan jonnekin pilvilinnoihin. Hellun esiintyminen parani huomattavasti perjantailta, tuomarimme juoksutti tänään enemmän. Tuloksena VAL ERI2 SA. Paras narttu- luokassa saatiin juosta hieman lisää joten Hellun liike alkoi asettumaan. Se riitti sijalle PN3, ja koska edellämme oli kaksi Ruotsin valiota, tienasi Hellu myös Ruotsin sertifikaatin eli tuli samalla Ruotsin Muotovalioksi. Minä se sitten jaksoin tuulettaa. Vasta kotona seuraavana päivänä tajusin, että Hellu sai myös vara-CACIBin, joka vahvistuu CACIBiksi, eli inttivalion arvosta puuttuu enää yksi ulkomaan CACIB. Mieletöntä!

Heti perään juostiin ROP-juniori kisassa Lyylin kanssa josta tuloksena VSP-JUN, sekä myös JUN-SERT ja JUN-CACIB. Päreen kanssa ROP-veteraani kisassa keulille ja kaiken huipuksi Rotunsa Parhaaksi, tältäkin päivää tienaten VET-SERTin ja VET-CACIBin. Vielä lopuksi Tinttaraisen kasvattajaryhmä kera KP:n ja näin porokoirakehä saatiin päätökseen. Kuvat jäivät harmillisen vähiin, kun Kristian toimi koiraparkkina, olisi ollut mukava saada Hellusta ja Lyylistäkin kuvat kehästä.

Eipä siinä aikaa jäänyt töllistelyyn, nopeasti laukku kantoon ja juoksemaan toiseen halliin jossa jämtit juuri alkoivat. Pikkulämmittelyt Etan kanssa ja odottamaan vuoroa. Ilmoitettuja oli junioriluokassa neljä, mutta yksi oli jäänyt pois paikalta. Tuomarina Mikael Nilsson Ruotsista. Jälleen esiintyminen meni aivan purkkiin, mutta järjestys oli meille entistäkin mieluisampi. Nilsson osoitti Etan sijalle yksi, antoi myös SA:n joten näin myös Etasta tuli Euroopan Juniorivoittaja vuosimallia 2026! Lopulta valioiden jälkeen yllettiin sijalle kolme ja sertiäkin tarjottiin, mutta Ruotsin valioitumissäännön mukaan sertiä ei voinut ottaa vastaan ilman käyttötulosta. Kuitenkin JUN-SERT ja JUN-CACIB, sekä ROP-JUN tienattiin kaiken muun lisäksi. Tuossa vaiheessa olin jo niin väsynyt, nälkäkiukkuinen ja hikinen etten oikein osannut nauttia kaikesta saamastamme menestyksestä. Kello oli jo niin paljon, että ryhmät alkoivat pyörimään. Meillä onneksi olisi yölaiva, joten kiire ei ollut poistua. BIS-junioreilla aloitettiin ja kokoomakehässä odotettiin todella kauan. Vähän meinasi jännittää miten Etta suhtautuisi livebändiin ja kirkkaisiin valoihin, mutta iso kehä vedettiin kunnialla läpi! 

Sillä välin Tanja oli paikkaamassa Päre matkassaan veteraanien kokoomakehässä ja lennosta koirienvaihto. Veteraanit ja ryhmä 5 juoksivat isoon kehään peräkanaa, joten en ehtinyt edes vitosen kokoomaan. Päre oli aivan täpinöissään kaikesta tohinasta ympärillä ja se on vain onnellinen kun saa tehdä mulle asioita. Yleisön taputuksista tuli vain lisää virtaa ja pappa esiintyi todella kauniisti. Saatiin kaksi kierrosta heittää upealla areenalla, kyllähän tuota ylpeänä esittää. Saattoi takahuoneessa joku liikutuksen kyynelkin vierähtää...

Niin se hiljalleen tajuntaan jysähtää, ryhmien loputtua muu väki oli purkamassa meidän leiriä, nopeasti otettiin vähän ständillä kuvia, haettiin palkinnot ja siirryttiin Tukholmasta Kapellsäriin odottamaan yölaivaa. Nopeat iltakävelyt vielä koirien kanssa, kannella toivotettiin hyvää yötä ja siirryttiin hyttiin pesulle ja sitä kautta syömään porukalla. Paljoa ei enää puhetta tästä naisesta irronnut, sen verran vähillä eväillä oli päivä juostu. Kierrokset olivat sen verran korkealla ettei unikaan ihan heti tullut, mutta aamulla nukuttiin melkein Naantalin satamaan saakka, kahvit huiviin, kotimatkalla koirapuistoon ja puolenpäivän jälkeen oltiinkin jo takaisin Vimpelissä. Kaikki kotiin jääneet kaverit oli hyvin hoidettu ja ruokittu, kissakin tallella. Ystäviä tuli illalla kylään ja siinä otettiin roseskumpat menestyksen kunniaksi. Nyt on titteli ja valiohakemukset jo Kennelliitossa sisässä, ehkä tämä hiljalleen valkenee...

Vielä koottuna tulokset:

SW-26, SVW-26, WUVW-26 Lapponian Sky Aurora Armas (2x VET-SERT, 2x CACIB-V)
EUJW-26 Tinttaraisen Waskihelle (JUN-SERT, CACIB-J)
EUJW-26 Korpinallen Juolukka (JUN-SERT, CACIB-J)
SE MVA Tinttaraisen Heila Hopeakäpälä (vara-CACIB --> CACIB)

#lapinporokoira #EDS #SWS #jämtlanninpystykorva #koiranäyttelyt #lappskvallhund #jämthund #lapponianherder #swedishelkhound #dogshow #stockholm #tukholma