Tervetuloa perheeseen Ruto!

Torstaina 27.3. starttasi kaara Koskelantieltä kohti Poria. "Pitkästä" aikaa pennunhakuun, mutta en suinkaan päineen, vaan yhden parhaimman ystäväni kanssa. Ensimmäinen koira- ei suinkaan, mutta ensimmäinen porokoira. Itse olen aivan innoissani siitä että tielleni on sattunut ihmisiä, joiden kanssa ajatukset ovat niin lähellä toisiaan, että tällaiset yhteiset hankinnat ovat ylipäätään mahdollisia.

Minulle esiteltiin tämä yhdistelmä joskus ennen Messaria ja siitä asti asia jäi vähän kytemään. Toinen puoli sukutaulusta täysin tuttua ja toinen puoli monta sukupolvea taaksepäin vierasta verta.
Kuitenkin oli kaikenlaisia muita pentusuunnitelmia siinä itselläänkin, joten asia jäi todella taka-alalle. No ne astutussuunnitelmat karisi yksi toisensa jälkeen...

Iski sellainen hullu ajatus, että jos tässä kaikki astutukset menee mönkään niin matskua pitää hommata muualta. Sitten soitin ja kyselin, suorastaan tenttasin...Mietin...Mietin kaverin kanssa, tietysti vain sellaisten jotka myötäilevät ajatuksiani (aika narsistista). Narttu pitäis saada. Kumpi kahdesta vapaanaolevasta vaihtoehdosta?
J: "Laittakaa kuvia ja videoita. Ottakaa siitä vapaana olevasta uroksestakin josta puhuit."
M: "Se uros on jo varattu." 
J: "Ok, sitten katotaan nartut."
Molemmat nättejä, toinen itselle kokonaisuutena mieluisampi. Koska olen huono päättämään asioista, oli pakko järjestää kalenterista tilaa loppuratkaisuun. Päässäni menin hakemaan varmistusta päätökselleni, liila narttu. Niinpä kävin yksin omien ajatusteni kanssa ensin kyläilemässä Sarin luona ja moikkaamassa Jojoa sekä Pipsaa, sisaruksista oli kasvanut oikein hienoja tallikoiria. Ehdittiin jotain tulevaisuuden suunnitelmiakin siinä Sarin kanssa tehdä kahvikupposten äärellä. Järkkäri unohtui eteisen pöydälle joten kehnoa kännykkäräpsyä tarjolla.

Kahvipöydästä toiseen, vartissa olin Mariannen pihassa. Ensimmäisenä sisällä oli vihreäpantainen uros vastassa, korvat jo terhakasti pystyssä ja miehen asenteella. Liila tyttö istui vieressä. Käytin molempia pöydällä. Kattelin vähän, jotta ompa tasaiset pennut, monen tyypistä oli tunnistettavissa Aslak sisaruksineen samassa iässä. Sitten väki jo sammui. Parin tunnin raataamisen jälkeen heräteltiin sakkia ulos ja jostain sivulauseesta erehdyin kysymään Mariannelta "vieläkö tuo uros on varattu?" Eiku vapaana.. Siinä jo mielessäni mietin että mitenhän myyn tämän asian Marille, jonka kanssa kimppapennusta oltiin kyllä puhuttu jo edelliskesästä, mutta alkuperäiset suunnitelmat olivat aivan eri pentueessa. Lähdettyäni kotiinpäin laitoin Marille yhden viattoman kuvan pennusta ja tuumasin että "siinä ny ois." 

Ja siinä se oli. Viralliselta nimeltään Cummikarhun Valle a.k.a Ruto, joka taipui jo omassa suussa Turoksi ja Turtsiksi. Porilaisesta Perholaiseksi n. viiden tunnin matkustamisen jälkeen meni pehmeästi nukkuessa lähes koko matkan. Unenlahjat on paremmat kuin monella ihmislapsella. Ruto laumaantui jo samana iltana unkarilaisten tovereidensa keskuuteen, Kova ei olisi voinut olla onnellisempi karvaisesta pikkuveljestä. Ja Rana sai pitää kruununsa. Tulevaisuus häikäisee.