Vuodenvaihde

Kai tämä on sitä aikaa kun pitää muistella menneen vuoden saavutuksia. Saavutukset olivat meidän osalta valitettavasti hyvin näyttelypainotteisia. Päällimmäisenä mielessä Lappalaiskoirien keväterikoisnäyttelyn VSP (Päre) ja BIS3-sijoitus Siilinjärvellä. Lisäksi neljä uutta juniorimuotovalioa (Titu, Piru, Safiiri ja Hellu). Titanium ja Piru saivat junnuvalioiden lisäksi kaksi sertiä. Myös Hellu sai ikänsä puolesta sertit, yhden RYP3 sijoituksen,  BIS4-juniori-sijoituksen, sekä paimennuksen taipumuskokeen läpi tuloksella EH.

Erityismaininta Jalo-Jalmarille josta tuli ensimmäinen FI MVA-kasvattimme. Sertejä napsivat myös siskot Viivi ja Pihka, mutta niiden kohdalla ei päästy vielä valioskumppaa avaamaan.

Kesällä järkättiin paimennuspäivä Karstulassa ja pääsin itse todistamaan Viivin ja Natjan tekemistä lampailla. Olihan ne....Hellun kanssa käytiin muutamia kertoja treenaamassa ja oishan siinäkin aihiota kun itsellä riittäisi into.
 
Sisin katastrofipentue tuli ja meni kuin se meni. Vielä masennuttiin lisää Natjan jäädessä tyhjäksi. Koko Natjan astutusprosessi on ollut sellaista tervansyöntiä ettei ikinä.

Syksy oli myös karvas pettymys. Reiskalle tavoiteltiin kaatoa verenmaku suussa, neljästi päästiin koittamaan, milloin tilanteet kaatuivat Reiskan kesken jättämiseen, milloin ampumatta jättämiseen ja milloin ohiampumiseen. Loppukaudesta pää ei enää kestänyt haukkua johtuen lumenmäärästä? joten haudattiin koehaaveet tältäkin syksyä. Samoin kävi Pirulle. Alkukausi oli nihkeää, sitten valonpilkahduksia parin kaadon ja asiallisten työskentelyiden muodossa ja vuoden viimeiset päivät todella surkeaa räpeltämistä.

Yhtään ykköstulosta ei saatu kasvateille koko kautena! Muutama startti, pelkkiä nollia. Ne muutamat joilla olisi voinut kokeissa startata, eivät osallistuneet, tai epäonnistuivat joten minkäs teet. Ei siis isompia KVA-juhlia, paitsi sijoitusnarttu Cajan (Tervalehdon Capina) kohdalla joka onkin ollut valopilkku tässä synkkyydessä. Terveiset vaan Antille ja Piritalle Miehikkälään, teidän ansiotahan tämä on!

Mandi on ollut huippu koko kauden. Joka irti laskulta on löytyneet hirvet, viimeisimpänä peurahelvetin seasta. Työskentelyt ovat olleet pitkiä ja joka kerta on saatu seisontahaukusta vihellyksellä kyytiin. Aivan unelmakoira, pysyy työmaalla mutta lopettaa kun pyydetään. Mandille Kristian pääsi myös polttamaan hirven Sotkamon perukoilta, vai olikohan kaatoja peräti kaksi samalle päivää. Kyllähän hyvä koira on kaatonsa ansainnut.

Ja onhan tuo meidän Oosa kyllä lupaava. Ensimmäiset päräytykset se päästi hirville ihan alkukaudesta, mutta kävi niin kuumana että metsästyshaaveet haudattiin tyystiin. Ensimmäisen pitkän haukun se työsti ihan marraskuun loppupuolella, josta startattiinkin viikon päästä pitkään kokeeseen hyvällä ykkösellä. Siitä eteenpäin kaikki treenikerrat on otettu kokeissa ja joka kerta on hirvetkin löytyneet, valitettavasti kaikki eivät vain ole olleet haukuttavaa sorttia. Kuukauden sisällä Oosan työskentelyt pitenivät neljästä tunnista 14 tuntiin ja kaikki tietävät millaisessa kelissä koirat työskentelivät jo joulukuun lopussa. Korvia tällä ei ole ollenkaan, joten pyritään saamaan loput ykköset kasaan ensikaudella ennen hirvenpyyntiä ja sittemmin kokeet saa tämän koiran kohdalla unohtaa. 

Menetyksiä riitti. Alkuvuodesta Derbi, sitten toinen kissoista auton alle. Yksi kasvateista lopetettiin epin vuoksi. Sisin pennuista kuoli puolet ja loppuvuodesta piti sanoa hyvästit vielä Napelle. 

Tänä vuonna tavoitteena on kuvauttaa Hellu, Reiska ja Piru. Toivotaan, että kaikki pysyvät hengissä. Eipä muuta uskalla toivoa. Parempaa uutta vuotta!